Tämän sivun sisältö on tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille.

Oletko ammattilainen?

Virtsanpidätyskyvyttömyys

Virtsanpidätyskyvyttömyys tarkoittaa rakon hallinnan puutteellisesta hallinnasta johtuvaa tahatonta virtsankarkailua. Vaivasta kärsivät välttelevät usein hakeutumista hoitoon, koska häpeävät vaivaansa. Tästä syystä vaiva jää joskus hoitamatta. Tämä on erittäin valitettavaa, koska vaivan syy on yleensä hoidettavissa, ja hoito voi parantaa elämänlaatua huomattavasti. Virtsanpidätyskyvyttömyyden oireet ja vakavuus vaihtelevat satunnaisesta yskimisen tai aivastuksen yhteydessä tapahtuvasta virtsankarkailusta niin äkilliseen ja voimakkaaseen virtsaamispakkoon, ettei henkilö ehdi ajoissa WC:hen. Inkontinenssityyppejä on useita. Yleisimpiä ovat ponnistusinkontinenssi, pakkoinkontinenssi ja ylivuotoinkontinenssi.

Susanin tarina

Susanille kehittyi inkontinenssi kuolleen lapsen synnyttämisen jälkeen. Hänen myöhemmin saamansa syöpädiagnoosi pahensi virtsaamisongelmia entisestään. Nyt hän kertoo, miten toistokatetrointi on muuttanut hänen päivittäistä elämäänsä.


Ponnistusinkontinenssi

Ponnistusinkontinenssi tarkoittaa virtsan karkaamista, kun virtsarakkoon kohdistuu äkillinen paine esimerkiksi yskähdyksen, aivastuksen, naurun, liikunnan tai raskaan taakan nostamisen yhteydessä. Vaiva johtuu virtsarakon sulkijalihaksen ja/tai lantionpohjan lihasten heikkoudesta. Naisilla tämä voi johtua raskauden, synnytyksen ja vaihdevuosien aiheuttamista fyysisistä muutoksista. Miehillä tämä inkontinenssityyppi voi olla seurausta eturauhasen poistoleikkauksesta. Hoito riippuu oireiden vaikeudesta ja vaihtelee elintapaohjeista ja fysikaalisesta hoidosta lääkehoitoon ja leikkaukseen.

Pakkoinkontinenssi

Pakkoinkontinenssi tarkoittaa äkillistä voimakasta virtsaamistarvetta, jota seuraa tahaton virtsankarkailu. Virtsarakon lihas supistuu, ja ilmoitus virtsaamistarpeesta saattaa tulla vain muutamia sekunteja tai korkeintaan minuuttia aikaisemmin, jolloin on liian myöhäistä ehtiä WC:hen. Pakkoinkontinenssista kärsivä joutuu yleensä virtsaamaan usein, myös öisin. Vaiva voi johtua virtsatieinfektioista, rakkoa ärsyttävistä aineista (lääkkeet, ruoka-aineet jne.), virtsaummesta, suoliongelmista, Parkinsonin taudista, Alzheimerin taudista, halvauksesta, vammasta tai MS-tautiin liittyvästä keskushermostovauriosta. Jos syytä ei löydy, vaivaa voidaan kutsua myös yliaktiiviseksi rakoksi. Hoito riippuu oireiden vaikeudesta ja vaihtelee elintapaohjeista ja fysikaalisesta hoidosta lääkehoitoon, katetrointiin ja leikkaukseen. Tehokkain apu saadaan usein eri hoitoja yhdistämällä.

Ylivuotoinkontinenssi

Jos virtsan tiputtelua tapahtuu usein tai se on jatkuvaa, kyse voi olla ylivuotoinkontinenssista, joka tarkoittaa kyvyttömyyttä tyhjentää rakko. Rakko ei tunnu tyhjenevän koskaan täydellisesti. Kun yrität virtsata, saat ehkä aikaan vain heikon virtsasuihkun. Tätä inkontinenssityyppiä voi esiintyä ihmisillä, joilla on vaurioitunut rakko, tukkeutunut virtsaputki tai diabeteksesta johtuva hermostovaurio, ja miehillä eturauhasvaivat. Hoito riippuu oireiden vaikeudesta ja vaihtelee katetroinnista, elintapaohjeista ja fysikaalisesta hoidosta lääkehoitoon ja leikkaukseen. Tehokkain apu saadaan usein eri hoitoja yhdistämällä.

Sekamuotoinen inkontinenssi

Jos oireita on useammasta kuin yhdestä virtsainkontinenssityypistä, esimerkiksi ponnistus- ja pakkoinkontinenssista, kyse on sekamuotoisesta inkontinenssista.

Muita, harvinaisempia inkontinenssityyppejä ovat:

  • Toiminnallinen inkontinenssi. Ikäihmiset tai vammaiset voivat kärsiä inkontinenssista yksinkertaisesti siitä syystä, että fyysinen tai psyykkinen vamma hidastaa heidän toimintaansa. Esimerkiksi vaikeasta niveltulehduksesta kärsivä ei ehdi avata housujaan kyllin nopeasti.
  • Virtsa- ja ulosteinkontinenssi. Tätä termiä käytetään joskus kuvaamaan jatkuvaa, sekä päivällä että yöllä tapahtuvaa virtsankarkailua tai ajoittaista isojen virtsamäärien hallitsematonta vuotamista. Näissä tapauksissa rakon varastoimiskyky puuttuu kokonaan. Jotkut kärsivät tästä inkontinenssityypistä synnynnäisen anatomisen vajavuuden vuoksi. Vaivan on voinut aiheuttaa selkäydin- tai virtsaelinvaurio tai rakon ja sen viereisen rakenteen, kuten emättimen, välinen epänormaali avanne (fistula). Hoito riippuu oireiden vaikeudesta ja vaihtelee katetroinnista, elintapaohjeista ja fysikaalisesta hoidosta lääkehoitoon ja leikkaukseen, usein niiden yhdistelmään.

Jaa