Officially CPD certified learning materials

Sivustolle wellspect.fi


Neurogeeninen virtsarakon toimintahäiriö

Neurogeeninen rakkohäiriö on alempien virtsateiden häiriö, joka johtuu hermoston vaurioista tai sairauksista.

Ongelma

Neurogeeninen virtsarakon toimintahäiriö todetaan monilla potilailla, joilla on neurologisia häiriöitä, kuten MS-tauti, Parkinsonin tauti, selkäydinvamma tai selkärankahalkio. Se voi aiheuttaa ongelmallisia oireita ja komplikaatioita, kuten virtsainkontinenssia, tihentynyttä tai pakottavaa virtaamistarvetta sekä infektioriskin, johon liittyy ylempiin virtsateihin ja munuaisiin leviämisen mahdollisuus.

Häiriö voi myös heikentää elämänlaatua, mikä voi johtaa sairastuneiden potilaiden sosiaaliseen eristäytymiseen.

Keskushermoston, ääreishermoston tai autonomisen hermoston vauriot tai sairaudet voivat johtaa neurogeeniseen virtsarakon toimintahäiriöön. Toimintahäiriö voi seurata erilaisista hermostovaivoista, ja se on todettu Yhdysvalloissa 40–90 prosentilla MS-potilaista, 37–72 prosentilla Parkinson-potilaista ja 15 prosentilla aivohalvauspotilaista.

Arvioiden mukaan 70–84 % selkäydinvammapotilaista kärsii ainakin jonkinasteisesta virtsarakon toimintahäiriöstä. Virtsarakon toimintahäiriötä esiintyy usein myös henkilöillä, joilla on selkärankahalkio, ja selkärankahalkiosta kärsivistä lapsista 40 prosentilla esiintyykin vesikoureteraalista refluksia ja nuorista selkärankahalkiosta kärsivistä aikuisista 60,9 prosentilla virtsainkontinenssia.

Virtsateiden ongelmalliset oireet liittyvät neurogeeniseen virtsarakon toimintahäiriöön, mm. virtsankarkailuun ja tiheävirtsaisuusteen. Virtsarakon tyhjennysvaikeudet ovat myös yleisiä oireita, joihin liittyy lisääntynyt virtsatieinfektioiden (VTI) riski.

Hallinta ja hoito

Neurogeenisen rakkohäiriön hoitoon voi sisältyä toimintatapojen tarkastelua ja muokkaamista, lantionpohjan lihasten harjoituksia, sähköstimulaatiota, lääkehoitoa, katetrointia tai joskus leikkaus.

Käyttäytymisen muovaaminen eli virtsarakon harjoittaminen voi olla hyödyllistä virtsarakon hallinnassa, ja se voi vähentää yliaktiivisen virtsarakon aiheuttamia ongelmia. Siinä yhdistetään tahdonvoima ja harjoittelu. Potilasta pyydetään täyttämään virtsanmittaustaulukkoa ja kirjaamaan siihen päivittäin nauttimansa nestemäärät, virtsaamiskerrat ja -ajat sekä virtsankarkailut. Tarkoituksena on lisätä vähitellen tyhjennysten välistä aikaa ja kasvattaa virtsarakon kapasiteettia. Tämä saattaa vähentää toistuvia virtsaamis- ja wc-käyntejä sekä nokturiaa. Kestää yleensä noin neljä viikkoa ennen kuin virtsarakon harjoittamisen tulokset alkavat näkyä.

Sähköstimulaatiohoito. Sähköstimulaatiota käytetään ponnistus-, pakko- ja sekamuotoisen inkontinenssin hoitoon. Sitä voidaan käyttää myös virtsarakon tyhjennysvaikeuksiin, jotka johtuvat heikosta virtsaamisheijasteesta ja aliaktiivisesta virtsarakkolihaksesta. Sähköstimulaation tarkoituksena on vahvistaa virtsarakon toimintaa ohjaavien normaalien hermojen toimintaa.

On hyvä tietää, että sähköstimulaatiohoidosta on useita eri vaihtoehtoja, mukaan lukien TENS, IVES, sakraalinen neuromodulaatio ja SARS.

Lääkehoito. Toistaiseksi ei ole olemassa lääkkeitä, joiden vaikutus kohdistuisi tiettyihin lihaksiin, kuten sulkijalihakseen. On kuitenkin olemassa lääkeryhmiä, jotka vähentävät lihasten spastisuutta ja vapinaa. Ne voivat joskus olla tehokkaita neurogeenisen virtsarakon oireiden hoidossa.

Katetrointi. Katetrointia käytetään varmistamaan virtsarakon täydellinen tyhjennys. Tämä voidaan tehdä joko toisto- tai kestokatetroinnin avulla.

Virtsadiversiota käytettäessä tehdään avanne, josta virtsa valuu virtsa-avannepussiin.

Aiheet