Officially CPD certified learning materials

Sivustolle wellspect.fi


Ulosteinkontinenssi

Ulosteinkontinenssia pidetään potilaiden kannalta kaikkein kiusallisimpana oireena. Lisäksi potilaat usein jättävät tämän oireen mainitsematta, koska asia hävettää ja nolostuttaa heitä.

Ilmoitetut arviot esiintyvyydestä vaihtelevat väestötasolla välillä 0,4–18 prosenttia. Esiintyvyyden ilmoitetaan joskus olevan suurempaa naisilla ja usein myös iäkkäillä potilailla, mikä saattaa johtua sukupuolten välisistä anatomisista eroista sekä ikääntymiseen liittyvistä tekijöistä.

Määritelmä ja luokitukset

Ulosteinkontinenssi määritellään seuraavasti: kyseessä on suolensisällön (ulosteen) tahaton poistuminen anaalikanavasta ja kyvyttömyys siirtää suolen tyhjentymistä sopivampaan ajankohtaan.

Ulosteinkontinenssi voidaan jakaa oireiden perusteella kolmeen luokkaan:

  1. passiivinen inkontinenssi: ulosteen tahaton karkailu ilman ulostamistarvetta,
  2. pakkoinkontinenssi: ulostetta pääsee karkaamaan huolimatta siitä, että potilas yrittää pidätellä,
  3. sekamuotoinen inkontinenssi: oirekuva on yhdistelmä passiivisen inkontinenssin ja pakkoinkontinenssin oireita.

Ulosteinkontinenssin arviointi, diagnosointi ja hoito on tehtävä kullekin potilaalle yksilöllisesti.


Ulosteinkontinenssin hoitaminen

Neste ja ruokavalio

Hoidon aluksi suolen toimintaa pyritään tasapainottamaan elämäntapamuutoksilla ja lääkkeillä. Potilaan on ymmärrettävä ja hyväksyttävä hoidon tarve, jotta hän voi sitoutua paitsi lääkitykseen, myös elämäntapamuutoksiin, ja jotta hoito on tehokasta.


Tämän jälkeen muita hoitomuotoja tulee tarjota suolenhallintapyramidin mukaisessa järjestyksessä:

AID0054691

Lääkehoidot 

Satunnaistetuissa kliinisissä tutkimuksissa, joissa ensisijaisesti keskityttiin oireisiin, todettiin lääkehoidosta, kuten suun kautta otettavista valmisteista tai peräpuikoista olevan apua vain 20-40 prosentissa tapauksista.

Suolihuuhtelu 

Suolihuuhtelu on hyvä hoitomuoto joillekin ulosteinkontinenssista kärsiville potilaille, ja sen on osoitettu helpottavan ulosteinkontinenssin oireita sekä parantavan potilaiden elämänlaatua ja sosiaalista elämää. Lisäksi se vähentää invasiivisempien hoitomuotojen käytön tarvetta. 

Lue lisää suolihuuhtelusta

Sakraalihermomodulaatio ja leikkaushoito

Kliinisissä tutkimuksissa sakraalineuromodulaation (SNM) on raportoitu puolittavan uloste-inkontinenssipotilaan oireita 67-100 %:lla potilaista. Tämä hoitomuoto ei välttämättä ole saatavilla kaikissa maissa. Jos tämä hoitomuoto ei ole saatavilla tai se ei sovi potilaalle, asiaan erikoistunut
kirurgi voi arvioida, soveltuuko pysyvä avanne potilaan oireiden hoitoon.

Muita mahdollisuuksia 

Suolentoiminnan hallinnan tavoitteena on vähentää ulosteinkontinenssin esiintymistä ja parantaa potilaan elämänlaatua. Huolimatta siitä, että saatavilla on useita hoitovaihtoehtoja, monilla potilailla oireiden merkittävä ja pitkäkestoinen lievittäminen ei onnistu. Tämä tarkoittaa, että monet potilaat saattavat silti joutua käyttämään oireidensa vuoksi inkontinenssisuojia, ulosteinkontinenssitamponeita ja suojavoiteita. Inkontinenssisuojat/vaipat ainoastaan estävät ulostetta tahrimasta esimerkiksi vaatteita, lakanoita ja istuimia. 

Ei ole saatavilla tuotetta, joka voisi estää potilaan ihoärsytyksen ulosteen karkailun yhteydessä, mikä tarkoittaa sitä, että inkontinenssisuoja on vaihdettava ja iho puhdistettava välittömästi suolen hallinnan menettämisen jälkeen.

Ulosteinkontinenssitamponi on passiivinen este, joka auttaa vähentämään ulosteinkontinenssin esiintymistä ja antaa välittömiä tuloksia. Sitä voidaan käyttää ainoana hoitokeinona tai yhdessä
muiden hoitomuotojen, kuten biopalautehoidon, ruokavaliomuutosten ja/tai lääkityksen kanssa.
Ulosteinkontinenssitamponin ja inkontinenssisuojien erona on se, että tamponit ovat invasiivisempiä, mutta toisaalta niiden etuna on parempi hajujen hallinta ja mahdollisten iho-ongelmien vähentyminen. Herkän ihon vaurioiden estämiseksi tarvitaan mahdollisesti myös suojavoidetta.

Aiheet